Koiranko tahdot ?
Koiranko tahdot?
No yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä. Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa, talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatko leikkiin, mites ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi. Sängyillä, sohvilla kyllä
löytyy tilaa, ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa. Ne käyttäytyä
osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle jostain paikan
raivaa. Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla
tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan
mitä muutamasta kuononjäljestä ikkunassa tai karvan hahtuvasta? Jos tämä
pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja
puhtautta tupaan. Ei koirien määrällä ole ylärajaa ja yhtäkin ilman oisi
laumani vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
laskut voi kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat,
joilla samat kuviot nää. Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää. Koiranruoka,
vitamiinit, treenit, rokotukset. Ja näyttelyt ja kilpailut ja
matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa? Silloin
lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja
sinä päätät jaksaa pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. Yksi
tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten, yksi sylikoiraksi, kaikki
täyttää jonkin tarpeen. Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan
tykkää. Leikkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää. Sun naamasi
on sininen pakkastaivaan alla ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan
karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä
huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirasi elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama, kun ihminen on kokonaan koiransa omistama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti