Aloitin blogini joulukuussa 2010. Silloin se kertoi itsestäni, harrastuksistani ja elämästäni yleisesti. Totesin, ettei se olekkaan niin hyvä juttu, että mielenkiintoni riittäisi blogin päivittämiseen tarpeeksi usein. Joten päätin vaihtaa aiheen minulle tärkeimpään asiaan, eli koiraan.
Koiran kutsumani on Nuka oikealta nimeltään Bearvvis Snowman. Nuka on Alaskanmalamuutti uros, joka syntyi 14.3.2007. Nuka tuli meille helatorstaina 2007. Nuka on mun ensimmäinen oma koira, eli se on mun nimissä. Yritin ettii Nukasta pentukuvii, muttei niit nyt löydy mistää tiedostoista!
Me ollaan kierretty näyttelyitä neljän vuoden aikana ihan kiitettävästi, mutta meriittiä ei oikeen oo tullut, kun Nuka on liian pieni. Painoa löytyy n. 33kg, säkä just ja just 60cm. Ollaan vedätettty Nukaa, mutta ei mitään hirveetä määrää. Meillä ei oo rekee, et vaan pulkalla ollaan menty ja autonrengasta. Tarkotuksena olisi hommata kunnon ahkio ja opetella menemään umpihangessa. Nuka tosiaan tajus vasta tänä talvena, että sitä pulkkaa voi vetää vaikka mä en juoksiskaan vieressä vaan istun takana.
Vaikka Nuka onkin näyttelyissä liian pieni, on se meidän talossa täydellinen. Luonne Nukalla on mitä mahtavin ja syy siihen voi olla myös, että sen kanssa on vietetty niin paljon aikaa. On kyllä totta, että lenkkeillyä pitäisi lisätä ja metsään pitäisi päästä. Ongelma onkin se, että en ole täysi-ikäinen ja muutin kanssa on inhottavaa ajella mopoauton kanssa, kun siellä on niin vähän tilaa ja toinen on niin innoissaan kun pääsee lenkille. Ja koulun jälkeen tuntuu, että veto on ihan lopussa kun lenkille pitäisi lähteä ja talven huono puoli pimeä tulee niin nopeesti. Onneksi vuoden päästä helpottuu, kun saa ajokortin ja sitten voikin lähteä pidemmällekkin ja paremmille poluille lenkkeilemään.
Tässä oli nyt pieni esittely Nukasta ja lisää on kyllä tulossa. Kuvat ovat viime talvelta ja tältä talvelta.
4 kommenttia:
Mulla on Nukan sisko samasta pentueesta, Bearvis sunshine kutsuma nimeltään Blondi. Blondi on 35kg, säkäkorkeutta en ole mitannut, mutta aika korkea. Blondi jaksaa vetää mua suksilla ja kelkalla mainiosti. Ostin vuosi sitten Eslan urheilupotkukelkan ja siihen vetoa helpottamaan sellaisen narun ohjaimen. Siinä ei ole jarrua, joten jouduin siihen sellaisen kehittelemään. Kelkka toimii mainiosti auratuilla lumisilla ja jäisillä teillä. Syvemmässä lumessa ei ollenkaan. Eräsuksilla olen uppolumessa hiihtänyt koiran perässä, koska vetäminen on liian raskasta. Laitan blogiini kuvia meistä, jahka saan jonkun meitä kuvaamaan.
Voi että, hienoa kun löyty jo heti ensimmäisen tekstin jälkeen "tuttuja"! =) Mä haluisin kans jonkun kelkan meille, ni ei tarvis siellä pulkassa istua ja täristä ja sais kelkasta parempaa kontaktiakin koiraan. Suksiakin ollaan koitettu viime talvena, muttei se sitä tajunnu, piti itte antaa sauvoilla vauhtia kun oltiin kans ihan pellolla, missä ei latua ollut. Mut sit tiellä sekin onnistui, kaatumisien kera =D Taidan siis lisätä blogisi mun blogilistan jatkoksi =)
Moi, kiva, että näitä muuttiblogeja alkaa pikkuhiljaa löytymään : ) Hauskaa luettavaa!
Meilläkin yhdellä koiralla on vedätetty pitkin pyöräteitä perus-Eslalla. Siihen kun laittaa sellaiset muoviset, leveät jalakset pohjiin, niin ei sorakaan haittaa. Ja jos ostaa leveämmät, ns. hankijalakset, niin niillä pääsee metsässäkin esim. moottorikelkan urilla ja keväthangilla loistavasti. Nastakengät on kätevä varuste myös, niin ei tarvitse sitä jarrua välttämättä. Kahdella muutilla potkuri alkaa olla jo vähän kiikkerä peli, mutta on harrastettu sellaistakin!
Joo, mäkin ihan yllätyin ku löysin näinkin monta muuttiblogia! =) Jos ens talveks sais hommattua jo sitten jonkun vehkeen millä pääsis vedättää kunnolla. Ahkio on nyt sitten tulossa tässä lähiaikoina, kai noi kaikki lumetkin sit sulaa pois kun se saapuu meille! :P
Lähetä kommentti